Transaktivistien hokemat, joita en allekirjoita
Transaktivistit hokevat paljon melkein kliseiksi muodostuneita asioita, jotka eivät kuitenkaan aina pidä paikkaansa, eivätkä aina ole edes mitenkään järjellisesti perusteltavia. Itse koen, että nykyisessä transaktivismissa on oikeastaan aika paljon tällaisia asioita.
Transsukupuolisuus ei liity mitenkään seksuaalisuuteen
Tämä on yksi yleisimmistä lauseista, jonka löytää useista transsukupuolisuutta käsittelevistä lähteistä. On totta, että transsukupuolisuus ei ole seksuaalinen suuntautuminen, eikä sitä voi pelkistää ainoastaan seksuaaliseksi ilmiöksi muutenkaan, mutta sen irrottaminen seksuaalisuudesta täysin on minusta liioittelua.
On olemassa paljon transsukupuolisia, joiden transsukupuolisuus liittyy heidän seksuaalisuuteensa. Varmaankin valtaosalla kaikista tuntemistani transmiehistä se liittyy myös siihen. Eivät he sitä penistä koristeeksi tarvitse vaan siksi, että osa heistä on ilman sitä täysin kyvyttömiä seksuaalisesti. He ovat seksuaalisesti hyvin erilaisia kuin cisnaiset. Sukupuoli ja seksuaalisuus liittyvät voimakkaasti toisiinsa. Kaikkein voimakkaimmat ja säännönmukaisimmat ihmislajin sukupuolierot ovat juuri seksuaalisia.
Lisäksi se on kohtuullisen tökeröä. Se, että on olemassa transsukupuolisia, jotka kokevat, että asia ei liity heidän seksuaalisuuteensa mitenkään ei oikeuta kiistämään niiden olemassaoloa, jotka kokevat aivan päinvastoin.
Sukupuoli-identiteetti on eri asia kuin seksuaali-identiteetti
Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Normaalisti sukupuoli-identiteetti kulkee käsi kädessä seksuaali-identiteetin kanssa. En tiedä yhtään transsukupuolista miestä, joka pitäisi itseään esimerkiksi lesbonaisena tai transnaista, joka pitäisi itseään heteromiehenä. Valtaosa ei halua edes kaverisuhteeseen henkilöiden kanssa, jotka kokevat heidät väärän sukupuolen edustajina, saati sitten parisuhteeseen.
Transsukupuoliset, jotka kokevat olevansa jollain tasolla miehiä, mutta eivät muuta kehojaan ja kokevat olevansa lesbosuhteessa tai toisin päin ovat minun nähdäkseni melko marginaalinen ilmiö.
Aivoilla ei ole sukupuolta
"Ei ole mitään miehen ja naisen aivoja" lausui eräässä haastattelussa esimerkiksi Trasekin muunsukupuolinen puheenjohtaja, joka myös feministipuolueessa vaikuttaa.
Aivoissa on naisten ja miesten välillä keskimääräisiä eroavaisuuksia. Homo on homo ja se johtuu hänen aivoistaan. Transsukupuolinen on transsukupuolinen ja se johtuu hänen aivoistaan.
Tämän asian ja sitä kautta cismiesten ja -cisnaisten (ainakin heteroiden sellaisten) henkisten sukupuolierojen kiistäminen vaikuttaa olevan lähinnä jonkinlainen feministien agenda. He eivät halua uskoa siihen, että miehet ja naiset käyttäytyvät eri tavoin, koska heissä olisi myös biologisia eroja.
Tämä asia ilmeisesti kielletään, koska sen ajatellaan ajavan transsukupuolisten etua. Minusta se tekee täysin päinvastaista. Transsukupuolisia on olemassa todennäköisesti juuri siksi, että olemme psyykkisesti erilaisia kuin valtaosa syntymässä määritellyn sukupuolemme edustajista. Se tekee heihin samaistumisen mahdottomaksi ja heidän kaltaisinaan nähdyiksi tulemisen sietämättömäksi sekä vaikuttaa yksilön kehitykseen erinäisin tavoin luultavasti nuoresta lähtien.
Se, että kiellämme olemassa olevat sukupuolierot ja meitä ympäröivän todellisuuden tekee transsukupuolisuudesta ainoastaan kokemuksellisen tyhjiön, jolle ei ole olemassa järjellistä selitystä.
Transsukupuolisuus ei liity mitenkään maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen
Tätä hoetaan ilmeisesti vastahokemana niille ihmisille, jotka luulevat, että transsukupuoliset ovat niin yksinkertaisia, että eivät tajua, että nainenkin voi olla ainakin jollain henkisellä tasolla maskuliininen tai mies feminiininen, mutta eivät itse ymmärrä, että maskuliininen naiseus on kaukana miehuudesta.
Mitään muuta tekemistä todellisuuden kanssa tällä väitteellä ei juuri olekaan. On varsin silmiinpistävää, että valtaosa transsukupuolisista miehistä on maskuliinisia ja valtaosa transsukupuolisista naisista feminiinisiä. He eroavat siinä todella voimakkaasti syntymässä määritellyn sukupuolensa edustajista, myös poikatytöistä ja tyttömäisistä pojista. Kaikkiin tämä ei tietenkään päde, mutta aina on poikkeuksia.
Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat todennäköisesti yksiä tekijöitä, joiden takia transsukupuoliset samaistuvat pienestä saakka toiseen sukupuoleen kuin syntymässä määriteltyynsä.
Lapsuuden kokemukset eivät kerro mitään, ne ovat vain sattumaa
Jotkut tahot väittävät, että transsukupuolisten usein varsin nuoresta saakka kokema vieraus syntymässä määritellyn sukupuolensa edustajia kohtaan on vain sattumaa tai jonkinlainen jälkeen päin kehittyneen identiteetin päälle liimattu selitys. Oikeasti kuulemma melkein kaikilla lapsilla on joskus tuntemuksia siitä, että on toista sukupuolta ja niin edelleen.
Minun mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. En usko päivääkään, että tässä transsukupuolisilla varsin yleisesti esiintyvässä ilmiössä on kysymys sattumasta. Kyse on sen aivan saman sukupuoliristiriidan oireilusta erilaisissa muodoissaan kuin aikuisenakin. Se, että lapsi ei osaa sanoittaa asiaa tai kokee ristiriitansa lievempänä kuin aikuisena on ymmärrettävää. Lapsena sukupuoli ei ole vielä yhtä merkittävä asia kuin aikuisena.
Se, että on olemassa joitain cistyttöjä ja -poikia, joilla on ollut samanlaisia kokemuksia ei voi tehdä tyhjäksi sitä, että transsukupuolisuus on ominaisuus, jonka tyyppipiirteet näkyvät usein jollain tavalla jo lapsessa. Tämän kiistäminen on kuin väittäisi, että eihän tytön ihastus poikiin liity mitenkään hänen sukupuoleensa, koska lesbojakin on olemassa jokunen prosentti.
